Tervetuloa

11. joulukuuta 2025

Pitkäkestoinen ummetus näyttäisi olevan harvinaisempaa kasvispainotteista tai Välimeren alueen perinteistä ruokavaliota noudattavilla. Länsimainen ja tulehdusta edistävä lihapainotteinen ruokavalio sen sijaan liittyy suurempaan ummetusriskiin, tuore tutkimus osoittaa.

Ruokavalion ja ummetuksen yhteyttä on tutkittu aiemminkin, mutta nyt julkaistut tulokset perustuvat poikkeuksellisen pitkään seurantaan. Kaikkiaan tutkimuksessa tarkasteltiin kolmeen 25–30-vuotiseen seurantatutkimukseen osallistunutta 96 000 keski-ikäistä ja iäkkäämpää yhdysvaltalaista. Ruokavalioista kyseltiin neljän vuoden välein.

Kasvispainotteista ruokavaliota noudattaville kehittyi pitkäkestoinen ummetus 20 prosenttia harvemmin kuin sekasyöjille, joiden ruokavalioissa oli vähänlaisesti kasviksia. Ummetus kehittyi lisäksi 16 prosenttia harvemmin osallistujille, joiden ruokavalioissa oli paljon Välimeren alueen perinteisen ruokavalion piirteitä.

Paljon lihaa, lisättyä sokeria ja huonoja rasvoja sisältävä länsimainen ja tulehdusta edistävä ruokavalio liittyivät 22–24 prosenttia suurempaan kroonisen eli yli kolme kuukautta jatkuvan ummetuksen riskiin, kun vertailukohtana olivat osallistujat, joiden ruokavalioissa oli vähänlaisesti niiden piirteitä. Vähähiilihydraattinen ruokavalio ei tässä aineistossa juurikaan vaikuttanut ummetusriskiin, mutta tältä osin asiaa olisi hyvä tutkia lisää.

Paljon kuituja sisältävän ruokavalion tiedetään ehkäisevän ummetusta, mutta hieman yllättäen tulokset pysyivät ennallaan senkin jälkeen, kun ruokavalioiden kuitupitoisuudet ja ultraprosessoitujen ruokien määrä huomioitiin analyysissa. Onkin mahdollista, että esimerkiksi ruokavalion tulehdusta edistävät tai hillitsevät piirteet tai suoliston bakteerikantojen erot selittävät havaintoja.

Tutkijat pitävät tuloksiaan luotettavina, mutta ruokavalioiden lisäksi lukuisat muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa tuloksiin. Muun muassa lääkitysten ja perimän vaikutuksia ei tässä tutkimuksessa selvitetty.

Tutkimus julkaistiin Gastroenterology-lehdessä.

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla

5. joulukuuta 2025

Ennenaikaisena syntyvien hoito on parantunut huomattavasti edeltävien vuosikymmenten aikana, mutta ennenaikaisena syntyneet sairastavat edelleen muita lapsia enemmän ja tarvitsevat myös useammin lääkärin apua.

Tuoreen kanadalaistutkimuksen tulokset perustuvat 420 000 vuosina 2004–2014 syntyneen lapsen viisivuotisiin seurantatietoihin. Lapsista 9 prosenttia oli syntynyt ennenaikaisena eli ennen raskausviikkoa 37.

Verrattuna raskausviikoilla 39–41 syntyneisiin raskausviikoilla 22–24 syntyneet pikkukeskoset olivat joutuneet sairaalahoitoon yli kuusi kertaa todennäköisemmin, tulokset osoittivat. Myös raskausviikoilla 25–38 syntyneet tarvitsivat sairaalahoitoa täysiaikaisena syntyneitä todennäköisemmin, mutta riskit pienenivät tasaisesti mitä vähäisempää ennenaikaisuus oli.

Ongelmien taustalla alikehittynyt immuunijärjestelmä

Ennenaikaisena syntyneillä oli etenkin astmaa ja muita hengitysteiden sairauksia, mutta myös munuaisten ja keskushermoston ongelmia sekä univaikeuksia ja ruoansulatusjärjestelmän vaivoja. Heille määrättiin myös todennäköisemmin antibiootteja, astmalääkkeitä, kortikosteroideja, diureetteja ja kilpirauhashormonia.

Kanadalaisten tulokset eivät ole ainutlaatuisia, mutta aiemmat havainnot ovat koskeneet lähinnä lapsia, jotka ovat syntyneet ennen nykyaikaisten hoitojen kehitystä. Tulokset osoittavatkin ennenaikaisena syntyvien olevan edelleen monien terveysongelmien vaarassa hyvästä hoidosta huolimatta.

Ennenaikaisena syntyvien immuunijärjestelmä on usein alikehittynyt, mikä selittää suuren osa lasten terveysongelmista. Myös monet invasiiviset hoidot, jotka ovat parantaneet lasten ennustetta, voivat altistaa myöhemmille terveysongelmille.

Suomessa ennenaikaisena eli ennen 37. raskausviikkoa syntyy noin 5–6 lasta sadasta. Pikkukeskosena eli ennen 32. raskausviikkoa tai alle 1,5-kiloisena syntyy noin yksi lapsi sadasta.

Tutkimus julkaistiin JAMA Pediatrics -lehdessä.

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla

1. joulukuuta 2025

Hyvä uni on tärkeä osa painonhallintaa. Paras laihtumistulos saavutetaan 7–9 tunnin yöunilla, mikä vastaa kansallisia ja kansainvälisiä näkemyksiä keskimääräisestä terveyttä edistävästä unimäärästä. Aamuihmisillä laihtuminen onnistuu keskimäärin paremmin kuin iltavirkuilla.

Alle seitsemän tunnin yöunet ennakoivat heikompaa painonpudotustulosta. Myös uniapnea ennustaa vähäisempää laihtumista, kun taas hyvä päiväaikainen vireystaso liittyi suurempaan painonpudotukseen. 

Tiedot käyvät ilmi Helsingin yliopiston ja HUS:n tutkijaryhmän analyysista, jossa tarkasteltiin Painonhallintatalon Terveyslaihdutusvalmennukseen osallistuneiden yli 1800 aikuisen kokemuksia unesta ja vireydestä osana vuoden mittaista digitaalista elämäntapainterventiota.

Digitaalinen elämäntapavalmennus auttaa painonhallinnassa

Valmennusohjelman aikana havaittiin myös myönteisiä uneen liittyviä muutoksia, kun osallistujien päiväaikainen vireys lisääntyi, säännöllinen unirytmi yleistyi ja iltavirkuiksi itsensä mieltävien osuus väheni. Tämä viittaa siihen, että digitaalinen elämäntapavalmennus voi auttaa ihmisiä tunnistamaan ja muuttamaan myös unikäyttäytymistään, mikä tukee painonhallintaa.

– Tulokset vahvistavat, että uni on keskeinen osa painonhallintaa. Kun huomioimme yksilön kokonaisuutena, mahdollisuudet saavuttaa ja ylläpitää tuloksia kasvavat, Painonhallintatalon ylilääkäri Kirsi Pietiläinen sanoo.

Digitaalinen Terveyslaihdutusvalmennus tarjoaa paitsi yksilöllistä tukea osallistujille myös potentiaalia laajamittaiseen ja kustannustehokkaaseen painonhallinnan tukemiseen koko väestölle.

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla